TAHAHALVI

Talvessa on mielestäni monia mukavia puolia; on mukava istua sisällä takkatulen lämmössä ja katsella kuinka lunta sataa pihalla, on mukava kun aurinko paistaa ikkunasta sisään, on ihanaa katsella kuinka eskimot vaeltavat ovelta autolle, kuinka autonlasit huuruavat ja miten mittari ikkunani ulkopuolella näyttää -25astetta. Talven haittapuolet tulevat kyllä varsin nopeasti huomiooni heti oven avatessani; poskia piiskaavat jäiset ruoskat, tuuli ujeltaa hattuni lentoon, pakkanen pureutuu kaulahuivin ja vaatekerrosten läpi, ja lumisade sataa suoraan kauluksesta sisään ja kuoruttaa minut jaloista päähän asti tomusokeriin (ja tämä sokeri ei sulaessaan ole kovin lämminta). Niin, mielestäni talvi on parasta nautittuna sisätiloissa, lämpimän kaakaon ja hyvän seuran kera. Tietenkin on otettava huomioon, ettei sisätilojen lämpö tuntusi vähääkään niin hyvältä ilman ajoittaista lumiukkoilua Siperian Suomineidon syleilyssä.

Olin muutama viikko sitten Helsingissä katsomassa Disney On Ice showta, ja voi kuinka kaipasin taas lapsuuden huoletonta elämäntapaa. Miten mahtavalta tuntui eläytyä taputtaen ja tanssien Disney-tähtien luisteluesityksiin, nauraa, ja tietenkin ostaa myös pieni Stich-pehmo (duh). Käytiin jääshowta ennen Suomen vanhimmassa Thai-ravintolassa (koska en voi tukea muita sushi-ravintoloita), jossa ruoka jätti vallan hullunkurisen olon vatsaani, mutta iloisen olon sydämmeeni. En ole varmaan pitkään aikaan nauranut yhtä paljon putkeen kuin tuona hyisenä sunnuntaina.

Viime lauantaina sain mahdollisuuden seurata avantouinnin SM 6sen ja 7n uintia Joensuun Ilosaaressa. Seistessäni siinä kullan kanssa varpaat kohmessa, naama jääpuikkona ja ylpeyden tuomat vedet jäätyneinä poskillani, pystyin vain miettimään miten kukaan pystyy riisumaan vaatteensa siinä kaikkien edessä -24 asteen helteessä ja pulahtamaan 0asteiseen veteen?! Suurin ihmetys syntyi kun nämä hullut ihmiset (kaikella rakkaudella mussut) nousivat vielä poiskin vedestä... no human icicles there! Onneksi uinnin jälkeinen "kahvi" lämmitti kaikki vedessä tai sen ulkopuolella uintimatkan suorittaneet taas lämpimiksi. Onnea kullat upeasta suorituksesta!

Tulin tänään huomanneeksi uuden (tai vanhan) puolen itsestäni; ihmisiä joista en pidä on olemassa luultavasti enemmän kuin niitä joista pidän. Kuinka paljon useammin tokaisenkaan, että kuinka tuo tai tuo on ärsyttävä, raivostuttava, inhottava, niljakas, käytöstavaton, röyhkeä tai vaan kamala, kuin että nuo ihmiset ovat mukavia, ihania, hauskoja, tai vaikka vain että pidän heistä. Piileekö minussakin ihmisvihaaja? Vai olenko vain erittäin nirso sekä ruokaani että ihmisiä kohtaan? Voiko tästä parantua? Tai haluanko edes parantua? Minusta on varsin mukavaa vihata 80% ihmiskunnasta, se ei aiheuta minulle sen enempää stressiä. Ihmiset joista pidän aiheuttavat minulle kaiken tarvitsemani stressin, vaikka heitä kuinka rakastaisin. Joten fear not, my kind kindsmen, if I dont like you, your not alone!

Siinä kaikki tällä kertaa, over and out!

Vielä teille kaikille pikainen kysymys mietintämyssyyn:
Voivatko yksisarviset lentää?

SATurday

Rakastan lauantai päiviä... En tiedä johtuuko se valtavasta stressistä työpaikalla, kännisistä teineistä, huonosta kelistä vai ainaisesta launtai hedarista, mutta tämä päivä on viikosta ehdoton lempparini. Se saattanee jopa johtua ihan siitä, että yleensä tiedän viikon olevan nyt ohi, edessä on ainakin se yksi vapaa päivä! JES! Toisaalta tämän lauantain tunnelmaa latistaa hieman tieto siitä että huomenna olisi työpäivä... hmm... yritän silti ottaa tästä mahdollisimman paljon irti. Harmikseni alkoholi varastoni on kuitenkin kuiva kuin krapulaisen suu aamulla, ja hanasta tuleva vesi ei oikein aja samaa asiaa. En toki ole mikään viikonloppu alkoholisti, olen vain todennut sen ainoaksi tehokkaaksi lääkkeeksi asiakas painotteiseen päivään. Pink saisi tehdä myös tähän vaivaan soveliaan biisin. Sen nimi voisi vaikka olla "oh, how sometimes i hate to serve you!", ja sanat voisivat mennä jotenkin näin:

Nananananaanaa nananananaa,
I guess i just lost my clients,
I dont know where they went,
So im gonna drink their money,
I'm not gonna treat them well.
I've got a brand new attitude,
I'm gonna wear it today,
I dont wanna get in trouble,
the clients will start a fight
nananananaanaa
the clients will start a fight,
nananananaanaa,
their gonna start a fight!

So so what, i am a waitress,
I've got my bitch moves,
i dont need this,
and guess what,
I'm having more fun,
Now that I'm drunk,
I'm gonna show you tonight,
I'm alright, I'm just fine,
You'r an ass so,
So what, I am a waitress,
I've got my bitch moves,
And i don't need this tonight


I just took your table
and gave it to somebody else,
I guess you'll go sit in the middle,
at least you'll know who to blame.
If you'd just leave some money,
I'd be a nicer thing,
I'm gonna get in trouble,
Some drunk will start a fight,
Nanananaanaa
A drunk will start a fight!

No ehk tajusitte idean...


Olen todennut tuntevani pieni muotoista kuvotusta niitä yläaste-ikäisiä nuoria kohtaan jotka kantavat 24 päkkiä kaljaa klo 21 bussissa, pitävät housujaan jalassa vyöstä kannattelemalla ja sauhuttelevat etovia syöpäsätkiään meidän "haluan elää pitkään"- ihmisten naaman edessä. Onneksi olen aina säästynyt tälläisiin ihmisiin lähemmin tutustumiselta ihan vain olemalla erilainen. Sirkustähdet tunnetusti suosivat toisten sirkustähtien seuraa, thänk god.

Kämppäni on tällä hetkellä kuin hurrikaanin jäljiltä, sillä päätin torstaina ja perjantaina hieman askarrella. Se oli kyllä sen väärtti, ystävänpäivä kortit on niin nättejä et tiedä raaskiiko niitä edes laittaa jakoon (ahahah). Lisäksi huomesin taas "ilokseni", että olen edelleenkin erittäin huono ompelemaan. On oma onneni että tunnen ihmeellisiä ompelutaitoisia ihmisiä. Kuinka moni nainen uskaltaa myöntää että poikaystävä saattaa olla ompelukoneella paljon taitavampi kuin mitä itse on. MINÄ USKALLAN! Oletteko muuten huomanneet kuinka askartelu välineet ovat kallistuneet? Askartelu on nyt muotia! Hallelujah... Toisaalta suosin edelleen niiden aikojen hintoja kun askartelua pidettiin mummojen ja pienten lasten juttuna!

Välillä mietin onko tämä kroppa oikeasti 20-vuotiaan nuoren naisen, sillä jos jokin paikka ei särje niin ainakin se on jumissa tai kipeä. Heilautin perjantaina kättäni BODYBALANCE-tunnilla ja nyt on koko lapa kuin tulessa. Toki se saattaa johtua siitä etten vieläkään ole ymmärtänyt ettei Raapaleen (Rape.. koira niille jotka ei tiedä) kanssa kannata nukkua öitä... se koira on levottomampi kuin juoppo poliisiautossa. Lisäksi Rafaelilla on tapana vallata 90% sänky tilasta ja raapia iho verille jollei pääse heti öisen harharetkensä jälkeen peiton alle. Mutta kun se naama vain on niin söpö!

Viimeiseksi pieni miete: Olipa kerran elämä....vai oliko?

T: pieni erohime possu

Mietteitä vuoden alkuun

Tänään väsyneenä bussissa istuessani vastapäätäni istuitui nainen, häntä katsellessani sivusilmällä heräsi mieleeni muuan kysymys. Missä vaiheessa on vanhentuminen tyylikkäästi mennyt pois muodista? Kuinka kauan sitten olen pudonnut kyydistä jos mielestäni 45v nainen käyttää kauniisti leikattuja villatakkeja, suoria ja istuvia housuja, sekä tyylikkäitä korkokenkiä? Milloin on tämä kaikki vaihtunut H&M'stä ostettuihin kireisiin farkkuihin, printtipaitoihin ja mauttomiin lyhyisiin toppatakkeihin? Milloin viini-illalliset ystävien kanssa vaihtuivat mäkin kulmalla ilman takkia sauhutteluun ja siiderin ryystämiseen tölkistä? Onko kunniallinen käytös jo vanhoillista?

Lisäksi tulin miettineeksi milloin verkkareista tuli epämuodikkaita urheiluvaatteita? Melkein tuntee häpäisyn punan nousevan poskilleen käydessään jumpassa jossa kaikille muilla näyttää olevan jonkin sortin "täältä tai tuolta hengittävät" trikoopöksyt. Onko muotitietoisuus näin pahasti vallannut jo urheilusarakkeenkin? Pitäisikö sitä investoida 150e haaroista hengittäviin housuihin ja jättää maalin tahrimat verkkarini kotio? Vai voinko käydä ilman paheksuvia katseita jumpassa adidaksen verkkarihousuissani?

Viimeinen mieltäni vaivaava asia on, onko meikittä kaupungilla käyminen sopivaa? Tuntuu että yksinäistä kahvilassa istuvaa luonnollista ihmistä vältellään kuin ruttoa. Kadulla vastaan tulevat vanhemmat pitävät lapsensa kädestä hieman kovempaa kiinni ja nuoret tirskuvat käsiinsä. Olemmeko jo siinä vaiheessa kehityksessä ettei luonnollisuus ole lainkaan hyvä asia? Useat pakkeloivat naamansa vain lähikaupassa käymiseen, ja sitten ostavat satojen eurojen edestä kaikenlaisia voiteita ja aineita korjatakseen vahingot. Ovatko meikkifirmat omien etujensa takia uskotelleet meille, että yksin kulkeva meikitön nainen on saamaton, yksinäinen ja vain selvästi anti-nainen?

Jos yli 20 vuotta vanha mikroni räjähtää onko sen sisässä lämpenemässä ollut ruoka, joka nyt peittää keittiötäni, vintagea?