Tänään väsyneenä bussissa istuessani vastapäätäni istuitui nainen, häntä katsellessani sivusilmällä heräsi mieleeni muuan kysymys. Missä vaiheessa on vanhentuminen tyylikkäästi mennyt pois muodista? Kuinka kauan sitten olen pudonnut kyydistä jos mielestäni 45v nainen käyttää kauniisti leikattuja villatakkeja, suoria ja istuvia housuja, sekä tyylikkäitä korkokenkiä? Milloin on tämä kaikki vaihtunut H&M'stä ostettuihin kireisiin farkkuihin, printtipaitoihin ja mauttomiin lyhyisiin toppatakkeihin? Milloin viini-illalliset ystävien kanssa vaihtuivat mäkin kulmalla ilman takkia sauhutteluun ja siiderin ryystämiseen tölkistä? Onko kunniallinen käytös jo vanhoillista?
Lisäksi tulin miettineeksi milloin verkkareista tuli epämuodikkaita urheiluvaatteita? Melkein tuntee häpäisyn punan nousevan poskilleen käydessään jumpassa jossa kaikille muilla näyttää olevan jonkin sortin "täältä tai tuolta hengittävät" trikoopöksyt. Onko muotitietoisuus näin pahasti vallannut jo urheilusarakkeenkin? Pitäisikö sitä investoida 150e haaroista hengittäviin housuihin ja jättää maalin tahrimat verkkarini kotio? Vai voinko käydä ilman paheksuvia katseita jumpassa adidaksen verkkarihousuissani?
Viimeinen mieltäni vaivaava asia on, onko meikittä kaupungilla käyminen sopivaa? Tuntuu että yksinäistä kahvilassa istuvaa luonnollista ihmistä vältellään kuin ruttoa. Kadulla vastaan tulevat vanhemmat pitävät lapsensa kädestä hieman kovempaa kiinni ja nuoret tirskuvat käsiinsä. Olemmeko jo siinä vaiheessa kehityksessä ettei luonnollisuus ole lainkaan hyvä asia? Useat pakkeloivat naamansa vain lähikaupassa käymiseen, ja sitten ostavat satojen eurojen edestä kaikenlaisia voiteita ja aineita korjatakseen vahingot. Ovatko meikkifirmat omien etujensa takia uskotelleet meille, että yksin kulkeva meikitön nainen on saamaton, yksinäinen ja vain selvästi anti-nainen?
Jos yli 20 vuotta vanha mikroni räjähtää onko sen sisässä lämpenemässä ollut ruoka, joka nyt peittää keittiötäni, vintagea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti