Talvessa on mielestäni monia mukavia puolia; on mukava istua sisällä takkatulen lämmössä ja katsella kuinka lunta sataa pihalla, on mukava kun aurinko paistaa ikkunasta sisään, on ihanaa katsella kuinka eskimot vaeltavat ovelta autolle, kuinka autonlasit huuruavat ja miten mittari ikkunani ulkopuolella näyttää -25astetta. Talven haittapuolet tulevat kyllä varsin nopeasti huomiooni heti oven avatessani; poskia piiskaavat jäiset ruoskat, tuuli ujeltaa hattuni lentoon, pakkanen pureutuu kaulahuivin ja vaatekerrosten läpi, ja lumisade sataa suoraan kauluksesta sisään ja kuoruttaa minut jaloista päähän asti tomusokeriin (ja tämä sokeri ei sulaessaan ole kovin lämminta). Niin, mielestäni talvi on parasta nautittuna sisätiloissa, lämpimän kaakaon ja hyvän seuran kera. Tietenkin on otettava huomioon, ettei sisätilojen lämpö tuntusi vähääkään niin hyvältä ilman ajoittaista lumiukkoilua Siperian Suomineidon syleilyssä.
Olin muutama viikko sitten Helsingissä katsomassa Disney On Ice showta, ja voi kuinka kaipasin taas lapsuuden huoletonta elämäntapaa. Miten mahtavalta tuntui eläytyä taputtaen ja tanssien Disney-tähtien luisteluesityksiin, nauraa, ja tietenkin ostaa myös pieni Stich-pehmo (duh). Käytiin jääshowta ennen Suomen vanhimmassa Thai-ravintolassa (koska en voi tukea muita sushi-ravintoloita), jossa ruoka jätti vallan hullunkurisen olon vatsaani, mutta iloisen olon sydämmeeni. En ole varmaan pitkään aikaan nauranut yhtä paljon putkeen kuin tuona hyisenä sunnuntaina.
Viime lauantaina sain mahdollisuuden seurata avantouinnin SM 6sen ja 7n uintia Joensuun Ilosaaressa. Seistessäni siinä kullan kanssa varpaat kohmessa, naama jääpuikkona ja ylpeyden tuomat vedet jäätyneinä poskillani, pystyin vain miettimään miten kukaan pystyy riisumaan vaatteensa siinä kaikkien edessä -24 asteen helteessä ja pulahtamaan 0asteiseen veteen?! Suurin ihmetys syntyi kun nämä hullut ihmiset (kaikella rakkaudella mussut) nousivat vielä poiskin vedestä... no human icicles there! Onneksi uinnin jälkeinen "kahvi" lämmitti kaikki vedessä tai sen ulkopuolella uintimatkan suorittaneet taas lämpimiksi. Onnea kullat upeasta suorituksesta!
Tulin tänään huomanneeksi uuden (tai vanhan) puolen itsestäni; ihmisiä joista en pidä on olemassa luultavasti enemmän kuin niitä joista pidän. Kuinka paljon useammin tokaisenkaan, että kuinka tuo tai tuo on ärsyttävä, raivostuttava, inhottava, niljakas, käytöstavaton, röyhkeä tai vaan kamala, kuin että nuo ihmiset ovat mukavia, ihania, hauskoja, tai vaikka vain että pidän heistä. Piileekö minussakin ihmisvihaaja? Vai olenko vain erittäin nirso sekä ruokaani että ihmisiä kohtaan? Voiko tästä parantua? Tai haluanko edes parantua? Minusta on varsin mukavaa vihata 80% ihmiskunnasta, se ei aiheuta minulle sen enempää stressiä. Ihmiset joista pidän aiheuttavat minulle kaiken tarvitsemani stressin, vaikka heitä kuinka rakastaisin. Joten fear not, my kind kindsmen, if I dont like you, your not alone!
Siinä kaikki tällä kertaa, over and out!
Vielä teille kaikille pikainen kysymys mietintämyssyyn:
Voivatko yksisarviset lentää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti